Ylänavigaatio

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syksyn säveliä ja asuja

Moni teistä on varmaan havainnut ainakin somen perusteella, että olen löytänyt värit. Olin todella pitkään mustiin pukeutuja. Päällä oli aina mustaa jokaisessa mustan eri sävyissä. Edelleen rakastan mustaa ja onhan musta tyylikästä aina. Minulle se alkoi olemaan kuitenkin liiallista turvautumista siihen. Olen havainnut, että väreillä on myös suora yhteys mieleen. Ainakin omassa syksyisen harmaassa mielessä välillä suunnatonta iloa tuo vaikkapa värikäs takki.




 Havaitsin kuitenkin, että värit toimii. Ainakin itse olen alkanut enemmän ja enemmän viihtymään väreissä. Asuissani on välillä rohkeitakin kontrasteja. Saatan ampua välillä ylikin. Se tuntuu usein kivalta.





Tämän villapaidan sain äidiltäni. Äiti on saanut sen silloin, kun minä olen syntynyt. Hän on kanniskellut minua vauvana tämä päällään. Nyt se on minun. Sopimukseen paidan uudesta kantajasta kuuluu, että se menee joskus minun lapselle. Mikäli sellainen sattuisi maailmaan tulemaan jonain päivänä.




Rakastan vaatteissa monesti tarinoita niiden takana. Niiden kantajista ja erilaisista mahdollisuuksista.


Rakas kämppikseni ja elämän rinnalla kulkija ystäväni Alina.

Kuvat: Sebastian Pönkkö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti