Moiccu ceellä ja loput Koolla!

Tänään on sitten se päivä, kun avaan tämän pitkään harkitsemani ja vatvomani blogin. Moni tähän tekstiin eksyneistä on, joskus ennenkin eksynyt tähän samaiseen osoitteeseen lukemaan raapustuksiani. Muutamia vuosia sitten kirjoitin. Sitten tuli lukko ja elämäntilanteessa tapahtui asioita, jotka vaikuttivat kirjoittamiseeni. Lopetin kirjoittamisen. Haaveissa kuitenkin on ollut, että joskus taas jatkan.Tämä teksti on odotellut tuolla hetkisen jo julkaisemista ja tänään se sitten on teidän luettavissa.

Kirjoittaminen on ollut minulle jollakin tavoin terapiaa. Näidenkin ”lukko” vuosien aikana pöytälaatikkoon on kertynyt tekstejä. Ajatusten virtaa, runoja ja pieniä paperilappuja. Kirjoittaminen jäsentelee ajatuksiani, tunteita ja rauhoittaa. Se on myös tapa luoda maailmoita ja välillä rikkoa kuplia omassa päässä. Blogia pohtiessa on ollut vaikeuksia miettiä sen rajaamista. Ennen kirjoitin syvällistä pohdintaa omaan elämääni liittyvistä asioista. Epäilen vahvasti, että sellainen jatkuu tässäkin. Toisaalta ajatuksissa olisi, myös kirjoittaa kevyemmistä asioista. Tässä uudessa blogissa tullaan näkemään, myös varmasti enemmän kuvia ja erilaisia ihmisiä. Kuvaaminen on viimevuosina tullut elämääni vahvemmin ja vahvemmin. Harrastuksena ja töinäkin, joita otan mielellään vastaan tulevaisuudessakin. Toivon sen suunnan jatkuvan. Tästä aiheesta toivon tietysti lukijoilta paljon ideoita ja ajatusta. Tietyllä tavalla toivon kirjoittavani itselleni, mutta myös teille muille. Olisi ihanaa saada paljon ideoita ja toiveita siitä, että mistä minä kirjoittaisin.

Sä olet tuollainen intiaani, kuulen monen toteavan. Näin totean itsekin. Olen tehnyt vielä alle kolmekymmentä vuotisen elämäni aikana paljon. Selvinnyt isoista ja rankoistakin ajoista. Samallahan elämä on sen rinnalla ollut kevyttä ja ihanaa. Olen kokeillut montaa hienoa asiaa, työtä ja ihmissuhdettakin. Minä innostun ja lähden uusiin asioihin helposti mukaan. Välillä hyvässä ja välillä pahassakin. Blogin nimi kuvastaa sitä. Ensin mietin vaihdosta, mutta sitten päätin tämän olevan juuri minulle hyvä. Pappani totesi lapsuudessa usein Ollin oppivuosista. Anni Swanin kirja Ollin oppivuodet on yksi lapsuuteni lukuhetkistä. Minä uskon ja ajattelen tälläkin Ollilla olevan vielä oppivuosia. Minä toivon elämän oppivuosien olevan sitä loppuun saakka. Koska niin kauan, kuin on elämää on hyvä olla oppivuosia. Minulle kamala ajatus olisi, että elämä olisi jotenkin valmis. Että minä olisin valmis. Tulkaa lukemaan, katsomaan ja pohtimaan kaikkea tätä yhdessä. Välillä miettien päivän asuja ja välillä sitä, että miten jaksaa seuraavaan päivään. Kaikkea niiden väliltä. Mitä täällä varmasti tullaan näkemään? Täällä tullaan näkemään elämääni, valokuvia, tarinoita, muotia, eläimiä, projekteja ja inspiraationi lähteitä. Mitä muuta? Se nähdään ja siihen te lukijat saatte lisäksi vaikuttaa.


Ensimmäisessä tekstissäni haluan sanoa kiitoksia. Kiitos kaikki ihmiseni innostuksesta aloittaa tämä uudestaan. Erityisesti haluan mainita tähän alkuun muutaman erityisen ihmisen.

Blogin ulkosasusta kuuluu kiittää Fanni Vapolaa. Ilman hänen taitojaan tämä ei näyttäisi tältä. Hän osasi lukea ajatuksiani ja tästä tuli minun näköiseni. Kiitos suuri hänelle.

Upea ystäväni Riika Isoviita. Riika sai mut jossakin vaiheessa taas innostumaan ja inspiroitumaan tästä todenteolla. Riika on myös inspiroiva ihminen. Sopivasti persaukselle potkiva ystävä. Riikan kanssa on suunnitteilla, myös monenlaista projektia. Täälläkin niitä tullaan näkemään.

Rakasta ystävääni Sebastian Pönkköä. Moni tässä kohtaa muistaa meidän olleen ennen pariskunta ja sellaisiakin aiheita blogissa, joskus on ollut. Se parisuhteellinen tarina päättyi pidemmän aikaa sitten, mutta ystävyyden tarina on jatkunut kauniina. Sebastianin kanssa on saatu kuvailla yhdessä vuosien varrella. Seban ottamia kuvia menneestä ja nykyisyydestä tullaan näkemään blogissakin varmasti usein.

Mieletön ystäväni Alina Korhonen. Alina on ihminen, joka inspiroi mua olemassaolollaan ja rakastaa tuellaan viikottain. Häneltä olen saanut viimeaikoina paljon tämän tekemiseen inspiraatiota ja tukea.

Lassi Karisto, Ella Käräoja ja Oona A. Realismista ja järjenäänistä aina arjen sivulauseissa. Ella muunmuassa totesi tuossa taannoin hyvän ohjeen tälle. "Kirjoita ja ihanaa kun teet, mutta muista aina sitä tehdessäsi omat arvosi."

Lukuisia ystäviä ja rakkaita, ketkä ovat tähän innostaneet ja tukeneet.

-Olli 

Kuvat: Sebastian Pönkkö